Blogi

Esiintymispelko – kuinka tulla toimeen jännityksen kanssa?

”Miltä jännityksesi näyttäisi, jos se olisi jokin olio?” urheilupsykologini kysyi minulta.

”Minkä näköinen se olisi? Minkä värinen? Minkä muotoinen? Minkä kokoinen se olisi?”

Suljin silmäni ja hengitin syvään. Yritin kuvitella, miltä jännitykseni näyttäisi.

Musta. Pyöreä. Isot terävät piikit.

”Millainen ilme tuolla mustalla piikikkäällä oliolla on?”

Ilkikurinen. Vihainen. Kylmä.

”Entäpä jos tuo sinun vihainen, piikikäs musta pallo olisi kuin siili, joka pelätessään nostaa piikkinsä esille suojautuakseen?”

Tunsin palan nousevan kurkkuuni.

”Mitä tapahtuisi, jos tuo sinua pistelevä ilkikurinen olio saisinkin rakkautta. Jos se huomioitaisiin ja otettaisiin hyväksyvästi avosylin vastaan?”

Tunsin kyyneleiden valuvan silmistäni.

Tämän mielikuvaharjoituksen aikana tein mullistavan oivalluksen suhteestani jännitykseen. Kun tähän asti olin yrittänyt jollain tapaa poistaa, hillitä, kuin korjata jännitystäni, kaipasi jännitykseni sen sijaan sitä, että se tulisi nähdyksi. Että sille sallittaisiin tulla näkyväksi ja tulla otetuksi vastaan rakkaudella. Kyyneleet purkautuivat poskilleni, sillä minusta tuntui pahalta jännitys-olioni puolesta. Sallin itselleni ensimmäistä kertaa tarkkailla jännitystäni ulkopuolelta ja jännitykseni tulla otetuksi vastaan. Jännitykseni sai luvan laskea suojuksensa.

Muuttamalla tunteemme olioiksi, joita voimme tarkastella ulkopuolelta, irroitamme tuon tunteen minuudestamme. Tunteet ovat tunteita. Minä en ole yhtä kuin tunteeni. Tunteeni eivät määrittele minua. Tämä olikin tekemäni mielikuvaharjoituksen tavoite: opettaa tarkastelemaan ikävää tunnetta objektiivisesti ja sallia tuon tunteen olla kanssani. Tunnetta ei tarvitse lähteä poistamaan tai korjaamaan. Tunteelta ei kannata yrittää karata, sillä se tulee seuraamaan vielä hanakammin perässä. Mitä kovemmin yrittää eroon jostain tunteesta sitä kovemmin kynsin tunne lähtee kuin ärsyyntyneen ampiaisen tapaan jahtaamaan ja pistelemään sinua.

Miten oivallukseni muuttaa suhtautumistani jännitykseen tulevaisuudessa?

Osaan suhtautua jännitykseeni tulevaisuudessa lempeämmin ja hyväksyvämmin. Sen sijaan, että yritän juosta karkuun jännitys-oliotani tai tapella sitä vastaan, voin ottaa sitä kädestä kiinni ja voimme yhdessä käsi kädessä kohdata pelottavat ja jännittävät tilanteet. Jännitys ei ole enää viholliseni, vaan se yrittää auttaa minua suoriutumaan edessäni olevista haasteista paremmin.

Uskon, että tämä oivallus mursi viimeisen ison esteen matkallani voittaa esiintymispelkoni (taikka viimeisen esteen päästäkseni vielä lähemmäs tuota esiintymispelko-oliotani, jotta voin ottaa senkin jännitykseni tapaan vastaan). Vaikka eteeni tulee aivan varmasti vielä pelkoa herättäviä tilanteita, jotka saavat minut jännittämään kovasti, nämä tilanteet eivät tule enää olemaan kaiken pysäyttäviä tai lamaannuttavia. Voisi kai jollain tapaa myös sanoa, että egoni jäi kiinni tiedostavalle minälleni. Kun aiemmin egoni pyrki haastavissa tilanteissa pyristelemään irti jännitys-oliostani ja karkaamaan vaikeista tilanteista, on kyseinen toimintatapa tullut tiedostavalle minälle näkyväksi niin, että jatkossa vastaavien tilanteiden aikana tiedostava minä voi ottaa ohjat käsiinsä ja päättää kurssin suunnan. Eikös se menekin niin, että sitä, mitä ei tiedosta, ei voi muuttaa, mutta sen minkä tiedostaa, voi muuttaa.

Toivon tarinani sekä oivallukseni auttavan sinua kohtaamaan jännityksesi ja pääsemään esiintymispelkosi ytimeen. Anna jännityksellesi tilaa tulla nähdyksi ja ota tuo tunne hyväksyvästi vastaan rakkaudella kuin pienen lapsen, joka itkee tullakseen huomioiduksi. Kokeile alussa esittämääni mielikuvaharjoitusta. Kuvittele jännityksesi olioksi ja tarkastele tuota oliota. Mitä jos sinunkin jännityksesi kaipaisi vain rakkautta ja hyväksyntää?

xx,
Cheyenne

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.